Ajattelinpa etten tähän postaukseen laitakaan neidistä kuvaa,

joka on elämäni valo ja aurinko vaikka välillä tuntuu ettein jaksa ja kaikki menee per....leen.

Mutta yksi päivä näkyi tuo ihmeellinen taivaan valo kauniina.

Tällä hetkellä arkeni koostuu räkäisen lapsen nenän tyhjennyksestä ja siitä edeltävästä tappelusta. Huoh...

Ja tietenkin arkeeni kuuluu myös edelleen perheemme vanhus; Wilma.

Hullua...teen sudokuita...mitä vaikeampia, sitä varmempi on etten niitä täyteen saa.

Tais tulla oikein kunnon sydämellistä tästä kortista.

Lapsen isä on isä lapselle, vaikka ennen syntymää miettikin asiaa ja paljon.

Loppujen lopuksi päädyin tähän kuvaan vain sen takia kun en halua laittaa neidistä tänne kuvia ilman että naama on sotkettu. Ja jos tuosta suosikkikuvasta sotkisi naaman, menisi sen ihanuus ja suloisuus kokonaan.

Joten laitan oman naamani tänne.

Tämä on viimeisin "työpaikkakuva", joka on omasta mielestä onnistunut yli odotusten ja on vieläpä piilokuva. Odotin tuolloin Tirppaa.  Ja olen saanut kuvasta positiivista palautetta ihan tuntemattomalta ihmiseltä välikäden kautta.

Ihan alkuun etten tule laittamaan tähän päivitykseen yhtään semmosta kuvaa, jota sensuuri pitäisi kaunistaa.

Hain kyllä semmosen kuvan, jota en ole edes nassulan puolella laittanut kavereille tuijotettavaksi.

Joten tässä se on: