Oli yksi ilta, lapsi jo nukkumaan menneenä hetki sitten. Rauhallinen ilta. Mutta sitten alkoi kuulua hälytysajoneuvon ääniä. Meiltä kävelymatkan päässä on VPK. Sieltä siis lähti hälytykseen auto. Hetken päästä lähti jo toinen. Hmmm... Missähän palaa? Tilannehuoneesta katsoessa tuli palo sijoittui toiselle puolelle kaupunkia. Ja kun street view-palvelulla katsoi tarkemmin palopaikkaa niin ei siinä ole kuin puita. Hmm... No siellä palaa sitten se rivari, joka toisella puolella tietä näkyi. Mutta karu totuus paljastui, kun menin vielä varmistamaan facebookin yhteen ryhmään: palohan oli meiltä ihan 300 metrin päässä.
Parin koulupojan tulitikkuleikit johti kahden autiotalon täyspaloon. Olihan vielä kolmas talo, josta saatiin alkava palo sammumaan niin kuin myös autiosta autotallista.
Käytiin seuraavana päivänä katsomassa tuhoa. Järkkyä, varsinkin kun on näin kuivaa. Tuossa olisi voinut käydä hullumminkin. Mennä koko mäki yhtenä roihuna maan tasalle. Jopa ne uudet talot, jotka ovat rakenteilla.
Aina tulee mieleen oman mummolan yläkerran palo tai ystävän naapuritalon palo, jossa kuoli asukas tai nyt ihan nelisen vuotta sitten katosta palanut oma vanha ala-asteen oppiahjo. Ala-asteen palo sai alkunsa lasten tulileikeistä.
Jos ei kukkien/kasvien kasvatus onnistu, tässä ehdotus pulmaan:
Fiksu lapsi laittoi mummon jättämiin purkkeihin pyykkipojat. Purkit varmaan näyttivät niin tylsiltä ilman väriä, joten eikun pyykkipojat kasvamaan multaan.
Täpinöissä sain olla kun näistä herkuista kuulin. Jee! Nyt saa kotonakin mielinmäärin pehmistä. Pakkohan se oli sitten ostaa mansikkaa ja suklaata, se mansikka-suklaasekotus on niin herkkua.
Vaahdotuksen ja jäädytyksen jälkeen lapoin herkkua kulhoon. Nyt sitä sitten saa!
Ensimmäinen lusikallinen suuhun...
MITÄ?!?!
Missä se HERKULLINEN pehmiksen maku on? Mikä tämä yököttävä rasvainen kitalakituntuma on? Suklaa ei maistu pehmissuklaalle ja mansikassakin vain pieni vivahdus siitä herkusta, jota olen tottunu ostamaan ja syömään pehmiskioskeista.
Oli siis ensimmäinen ja VIIMEINEN kerta kun pienet rahani tuhlaan näin kalliiseen (citymarket 3,99/5dl/purkki) ja PAHAAN tuotteeseen.
Paras pehmis siis edelleen kioskista!
Lankatuska alkaa ottaa valtaa. Ei hyvällä vaan huonolla tavalla. Vuoden alussa päätin,että en osta yhtään kerää ennen kuin saan vanhat kerät edes puolet kulutettua pois. Ja eikun tekemään.Kaivoin lankalaatikosta kaikki huopaset ja aloin kutomaan patalappuja. Siinä sivussa tuli tehtyä parit vauvantossut,myös siitä huopasesta.
Olen merkinnyt ylös lankojen menekin, mutta tuska kasvaa. Kohta mennyt puolivuotta eikä mitään vallankumousta ole lankalaatikossa tapahtunut. Huopasta olisi vielä yksi täysi kerä jäljellä, sekin oli piiloutunut lankalaatikossa muiden kerien sekaan. Luulin,että sininen olisi viimeinen kerä, mutta ei...
Tuskaa tuottaa myös puuttuvat välineet. Tarpeeksi pitkä että paksu pyöräpuikko puuttuu.
Toivon niin, että kaikki ideat, jotka olen nyt kirjannut ylös toteutuisi ennen joulua muuten voi olla joissain paikoissa joulupukilla vähemmän työtä.
Tämmöinenkin kutsu tulla tupsahti...
Miksi lelut eivät voi mennä itsestään takaisin lelulaatikkoon? Lapsi on alkanut toteuttaa sitä ihanuutta, että tyhjennetään koko laatikko lattialle ja jätetään siihen. Ehei, niillä leluilla ei leikitä vaan ne on paremmin kun ovat tuossa pitkin lattiaa. Huoh...
Käytiin kolmisen viikkoa sitten mummon ja lapsen kanssa puutarhalla ostamassa kukkia. Mummon laskuun tuli myös meidän parveke kukkaset, huimat neljä purkkia.
Lapsen varmaan koko kesän huippuhetki oli tuolla puutarhalla kun hän näki elävän kukon. Sitä jaksoi pitkäänkin ihmetellä. Oli muuten tosi angry birds. Hyökkäili aitauksessa katsojia päin.
Asutaan sen verran kuitenkin lentokentän "läheisyydessä", että koneita on hauska välillä bongailla. Hienoimpia on ollut Marimekon unikko-kone ja semmonen kone, jossa on tuo "masupuoli" punaisen pinkki. Monesti näkee myös niitä koneita, joilla on tuo nokka punainen. Tulee siitä koneesta mieleen aina...
Aikaa on hyvä kuluttaa pitkillä kävelyretkillä. Samat maisemat eivät vaan oikein aina kiinnosta niin nytkin lähdettiin toiseen suuntaan. Sieltä toisesta suunnasta löytyy vielä hiekkatietäkin vaikka on jo kyllä naapurikunnan puolella.
Pitäisikö näille kouvuille sanoa jotain kun näin levittelevät ja kaikkien nähden vielä? Käsirautoihin ja putkaan?
Lupiini - tuo ojanvarsien sankari.
Ja kun kävelee taas toiseen suuntaan meiltä saa nähdä ne palaneet autiotalot, juna-aseman ja yhden monien yritysten talon:
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.