Jouluun on enää 40 päivää (se 41 päivä on siis jouluaatto). En ole tainnut koskaan kirjoittaa tai jos olen menköön se tähän nuoruuden dementian piikkiin etten tuommoista muista. Mutta kuitenkin tuon kirjottamuuden paikkaan nyt ja olisi ihan parit tärkeät toiveet. Ehkäpä kirjoitan ja toivon turhaan ja tämä kirje häviää lukuisten muiden joukkoon tai et edes ehdi lukea joulukiireidesi keskellä, mutta ainakin on hyvä yrittää.

 

Ihan aluksi toivoisin aikuisten kokoa olevia peltoreita. Olen varmaan täyskuuro 40-ikävuoteen mennessä. Laittaisin sen 35-ikävuotta, mutta se olisi ihan liian nopeasti ovella kolkuttamassa. En omasta mielestä kuuroudu niinkään ammattini puolesta vaan jäkikasvu huolehtii tuosta kovasta ja varsin äänekkäästä huudosta joka päivä korvani lähellä. Peltorit olisi siis todellakin tervetulleet suojaamaan kuuloa.

 

Hermojakin voisi saada lisää. Kaikki pienten lasten vanhemmat tietävät tämän, joten myös sinäkin etten tarvitse asiaa sen kummemmin perustella.

 

Lottovoittokaan siis se päävoitto ei olisi pahitteeksi, mutta ethän sinä mikään ihmeentekijä ole, varsinkin kun en minä edes lottoa. Siinähän olisikin oikea ihmeteko: loton päävoitto ihmiselle, joka ei edes lottoa.

 

Sitten vielä yksi olisi vielä. Laiska kun olen noita jalkapohjia hoitamaan niin aivan mahtavaa olisi saada semmonen manikyyri/pedikyyrikone, jolla voisi hioa myös kantapäitä. Littilässä (siis Lidl) olisi semmone ollut, mutta kappas se tietty matti oli käymässä lompakossa juuri silloin. Hinnalla ei siis väliä kunhan pelittää enemmän kuin sen kerran.

 

Ai niin. Luin että tontuksi voisi opiskella. Eikö tonttuiluun riitäkään elämän koulu? Jos tulee lukemaan itsensä tontuksi, onko töitä tarjolla vai kortistoonko sitten kuitenkin katsomaan niitä sitruunalla sisältä ja ulkopuolelta kuorrutettuja tätejä? Taitaa siellä kortiston sitruunoissa olla nykysin myös setiä.

 

Pitäisikö toivoa maailman rauhaa niin kuin missit tekee? Vai onko se jo niin klisee, kiitos juurikin noiden missien. Entäs valkeaa joulua? Onko sekin jo toiveajattelua? Viime vuonna olikin valkea, mutta sitä edellinen oli mustaakin mustempi joulu vesisateineen. Siis ainakin täällä eteläpäässä Suomea vaikka ei me kyllä ihan rannikolla asuta.

 

Saisinko edes hitusen saamisen iloa? Vai oliko se antamisen? Noh, ainahan saaminen lämmittää mieltä kuin ajatus kotiin jääneistä villasukista töissä ulkovuorossa ollessa. Niin sitten kun töihin pääsee. Mutta kyllä se antamisen ilo on paras ilo.

 

Niin ja nyt kun muistin niin uusi seinäkalenteri olisi kiva. Ja pysyttäisiinkö samassa vanhassa eli Ajaston Muumi-kalenterissa? Se missä on kuvia Muumilaakson tarinoita-sarjasta. Pois se minusta, että Muumit on IN.

 

Vielä yksi, sitten lopetan.

Lyhyesti ja ytimekkäästi.

Keraaminen piirakkavuoka. Ei lasinen, keraaminen.

 

Terveisin Minä.