Ensimmäinen rakkauteni.

Ajattelen taaksepäin niin se on tässä hetkessä ja jo yli 10 vuotta vierelläni kulkenut ihminen. Ne edelliset ovat tainneet selkeästi olla vain ja ainoastaan ihastumisia, jotkin vähän syvempiä, jotkin vähän hailakampia, mitenkään heitä siis unohtamatta.

Mutta

en osaisi enää ajatella itseäni ilman avopuolisoani. Katsoessani häntä, tunnen edelleen sen kutkuttavan tunteen sisälläni, joka alkuaikoina oli. Se ei ole mihinkään hävinnyt vaan muuttunut rakastamiseksi niin hyvässä kuin pahassa.

Olen todennut hänen muuttuneet nyt yli puolen vuoden aikana vain parempaan suuntaan. Tuleva elämänmuutoksemme on tehnyt jo tehtävänsä ja siitä olen hyvin, hyvin onnellinen.

Meillä on myös ollut iso ja vaikea aallonpohja elämässä, josta vieläkin parannutaan. Paraneminen on mennyt hitaasti eteenpäin, mutta nyt on jo alkanut näyttää hyvin valoisalta tulevaisuus. Onneksi annoin aikaa enkä vain vaatinut.

Yksinkertaisesti olen onnellinen hänen kanssaan.