Vanhempani.

Äiti on tullut iän myötä hyvinkin tärkeäksi.

Isäni on ollut aina hieman etäisempi koko elämäni, mutta hänkin on tärkeä. Hänen sairastumisensa oli viedä elämästä pohjan. Kuolemaakin täytyi tuolloin miettiä ja miettiä sanoja: "mitä jos".

Vanhempani ovat aina auttaneet hädän keskellä. Aikanaan äitini sanoi, että kun olet jossain ja tarvitset kyytiä, soita vain, oli kello mitä vaan, hän kyllä hakee ja näin on tehnyt. Minä en nyt ole yöllä soitellut, mutta kyydin olen saanut aina sitä kun olen tarvinnut.

Vanhempani ovat yhdelle lapselle isovanhemmat, mutta ovat saamassa toista, jolle olla mummo ja vaari. Äitini on "vähän" tullut hassuksi tämän takia.

Kälyni äiti on hieman kateellinen vanhemmilleni kun heistä tulee taas isovanhemmat ja hänon vain yhdelle isovanhempi vaikka hän haluaisikin olla ainakin yhdelle lisää isovanhempi. Kurjaa, pitäisi olla tyytyväinen siihen mitä saa.

Niin ja vanhempani on kummatkin jo eläkkeellä, mutta eivät ole kuitenkaan mitenkään niin vanhoja.