Joskus olen lukenut jostain hyvän runon, jossa puhuttiin uusien ystävien löytämisestä. Samaisessa runossa muistutettiin myös ettei vanhoja saisi unohtaa vaikka uusia löytäisikin. Tätä olen pitänyt hyvänä viisautena ja totena. Miksi unohtaa vanhat hyvät ystävät vaikka löytäisin uusia? Ainakin minun kalenteriini mahtuu sekä uusien että vanhojen ystävien tapaaminen.

Nuorempana menetin yhden ystävän aika rankalla tavalla. Hän teki sellaista minulle, jota en voi edelleenkään antaa anteeksi. Silloin se hieman sattui, mutta ajattelin ettei hän sittenkään ystäväni ollutkaan, ystäväthän eivät satuta tahallaan toista!

ystavyys.gif

Ajattelin myös, että kaikki ns. aikuisiällä solmitut ystävyyssuhteet tulee kestämään samanlaisena kuin ne ovat alkaneetkin. Hieman tottakai suhde muuttuu muttei niin pahasti. Olin TAAS väärässä.

Olen koittanut omalta osaltani pitää ystävyyssuhdetta yllä, mutta en minäkään kaikkea yksin jaksa. Pitkän mietinnän jälkeen päädyin siihen, että olen menettänyt taas kerran ystävän, ei ole runon viisaus mennyt ainakaan menetetyn ystävän muistiin. Moni sanoi, että älä sinä lopeta ystävyyttä, mutta sitä on vaikea hoitaa jos toinen ei omalta osalta hoida ystävyyttä. En jaksa enää.

eekortti54.jpg

Anna anteeksi, entinen ystäväni, minä en jaksa enää hoitaa yksipuolista ystävyyttämme.